Follow

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Ette usko, mutta...

... lykkäsi oviprojektin. :)

Tein nimittäin oikean nettilöydön. Ostaessani en kyllä tiennyt mitä tällä tekisin, mutta jokin ajoi minut kaupantekoon. Ovi täyttä puuta, painaa kuin synti ja siinä on lukot ja saranat paikoillaan.

Kotimatkalla älysin tämän ostokseni tarkoituksen; tästähän tuleekin parisänkyymme pääty! Olen pitkään haaveillut valkeaa talonpoikais -sängynpäätyä, mutta tiedätte että sängynvaihto-operaatio ei aina käy ihan suit sait! ;) Ovi on juuri 160 cm pitkä joten se on vaakatasossa tarkoitukseen täydellinen! Haluan sen mahdollisimman korkealle joten luultavasti sille pitää rakentaa jonkinlainen jalusta tms. Tämän myötä makkarissa pitäisi kyllä uusia sitten myös yöpöydät ja vaatekaappi...

 

 
 

 

 
 
Aion rapata irtoavan lian ja maalin, hioa ja maalata sitten valkeaksi. Toinen puoli ovesta on vanhanajan vihreä. Ovessa on nokea, joten luultavasti se on pelastunut tulipalosta. Vaalean vihreästä puolesta tulisi kyllä ihanan rouhean romanttinen jos sen vain hioisi ja jättäisi maalaamatta. Alla on nimittäin yksi kerros vaalean vihreämpää sävyä joten pinnasta saa "romuisen" tunnelman. Hmm. Saisi makkariin vaihtelumahdollisuuksia kun päädystä tulisikin kaksipuolinen. Tässä on ideaa! :)
 
 
 
Keittiönpöydänkin hiontatalkoot jatkuivat tänään. Ehkä oikeasti pääsen viikonloppuna maalaushommiin näiden molempien projektieni suhteen!
 
 

Toinen lähes valmis, toinen koskematon...


Viime keväänä itsekasvattamani tarharistikki kukkii...
Ai miten palkitseva tunne...


Etupihan kukka-alue vehreytyy hiljalleen...

 
 Eikä tässä vielä kaikki.Myös nämä ihanuudet odottavat minua (uutta omistajaa) huomenna...

Aito vanha lastentuoli. Puuta, puuliitokset ja hyvässä kunnossa.

Vanha omenalaatikko
 

Minun pitäisi älytä nyt toppuutella näiden projektien ja löytöjeni kanssa. Näihin näköjään vaan jää koukkuun, kun onnistuneesta löydöstä tulee niin mukava fiilis... Olenkohan jotenkin sisustusriippuvainen..? Varmaan. Mutta ei sen väliä. Ei niin huono riippuvuus ollenkaan. :)

maanantai 27. toukokuuta 2013

Pöytä -projektin lykkäsi :)

Luulin jääneeni vaille erästä käytettyä pöytää, jota viikonloppuna haaveilin itselleni. Olin jo luopunut ajatuksesta, kun tuolihankintojen (nekin siis käytetyt) ja vanhojen talonpoikaistuolieni vuoksi keittiön ruokaryhmän ilme muuttuikin ihan jees...


Uusi ja vanha sulassa sovussa.
Näihin pehmustepenkkeihin saa näppärästi uutta ilmettä irtopäällisillä...
Siksi ne sopivat meidän kotiin erinomaisesti :)


Mutta-mutta... Tänään sain kauppiaalta mukavaista viestiä. Ei muuta kuin muksut autoon ja pöydänhakureissulle kaupunkiin.

Kotiin tullessani pääsin tutkimaan ostostani tarkemmin. Pöytä on huonossa kunnossa ja siinä on korjattavaa. Pöytälevy kaipaa uusintakäsittelyn. Puulevy on halki, pinnassa on särö. Pöytää on korjattu tökerösti, sinne päin ja näistä korjausjäljistä jää kyllä pöytään loppuiän arvet.

Kulmat ovat ottaneet pahoja osumia, tämä ei ole edes se pahin kulma.


Ruuvi on tullut pinnasta läpi. Huomaa myös että ruuvaus on suoritettu näkyvältä sivulta...





Jatkopala on täysin ehjä. Se on ollut varmaan koko ajan säilössä pöydän alla, tarpeettomana.



Ensimmäinen pintakerros on jo hiottu...



Mutta pöydässä on mahdollisuuksia. Se on puuta. Sitä voi hioa. Sen voi käsitellä mieleisekseen. Siinä on jatkopala, mikä antaa mukavia mahdollisuuksia pöytää pyöritellessäni keittiössä ;)
Jalat jätän joka tapauksessa valkoisiksi, kolhut niissä saavat näkyä. Voin luvata tällä pöytä-rievulle että nyt se pääsi kotiin jossa siitä huolehditaan. Se saa nyt uuden elämän.
Mikähän projekti iskee huomenna..? Kasvimaan rikkaruohot kutsuvat, suorastaan tuolla ilkkuvat. Ilkutkoon. Saavat kyytiä sitten huomenna. Minä menen unipuulle. Hyvää yötä, sinne jonnekin.
-Teija

Liberon Spriiohenteinen kuultomaali on tarkoitettu puupintojen sävyttämiseen sisätiloissa. Tuote ei vaadi pintakäsittelyä tavallisen petsin tapaan, mutta on pintakäsiteltävissä öljyllä, vahalla tai lakalla.

Toimii myös vaikeissa kohteissa kuten saunan lauteet.
Sävy: harmaa tammi




Onko kellään kokemusta?


Puolihimmeä sävytettävä lakka puupinnoille sisällä ja ulkona.
Kestää kovaa kulutusta ja kosteutta. Hidastaa auringonvalon aiheuttamaa puun
kellastumista.
Käyttökohteita: lattiat, ovet, ikkunanpuitteet, paneelit, kalusteet, veneet.


 Ja tästä ehkä lakka... Meneekö ihan metsään?

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Sunnuntai -aamun sisustuksia

Sunnuntainen aamukahvi on nautinto. Talo on hiljainen ja istun yksin keittiössä kahviani nautiskellen. Yleensä juuri silloin saan kaikenlaisia inspiksiä. Päätin ottaa nyt oikeaan testikäyttöön joitakin Serafiini -esittelymallistoni tuotteita.

Tällä hetkellä edustan Serafiinia, mutta jatkossa ehkäpä toimin Living and Roomin jälleenmyyjänä(kin). Vielä ei ole asiasta mustaa valkoisella, mutta tällä hetkellä olen itse asiasta aika varma. Kiitokset muuten kannustuksesta Sisustus ja Sepustus -blogin Soilelle!

Etsin omia intressejäni parhaiten vastaavaa sisustusalan jälleenmyyntikonseptia ja nyt pitää vain päästä kokeilemaan ja tutustumaan, käytännön oppija kun olen. Haluan kehittyä ja kehittää itseäni. Siinä se taika. Ja jos sisustus -minääni yhtään mietin, niin tuskin koskaan se ensimmäinen onkaan juuri se täsmällinen oikea... ;)  

Serafiinin patonkipussin otin nyt omaan käyttöön.
Pussi kätekee sisälleen muovikassit,
 joiden säilyttäminen on aina yhtä ärsyttävää. Enää ei.



Serafiinin pyykkipoikakori löysi
meillä paikkansa tiskialtaan yläpuolelta. Siinä on kiva säilyttää
esim tiskiainepullo.




Näin oli vaan pakko tehdä,
vaikka pöytätilaa tarvittaisiinkin...
Sinkkivati ja kannu, nekin Serafiinilta...





Keittiön verhotangon päälle laitoin hyllylevyn
(siis raakalauta jonka maalasin valkeaksi).
Hyllylle pitäisi löytää jotain kivaa.
Ehkä vanhat kahvikupit..?

Iltapäivällä on sukumme uusimman jäsenen kastejuhla. Ehkäpä muutaman tunnelmaotoksen voisin lisäillä niistä tähän postaukseen sitten illemmalla. Minun pitäisi nimittäin toimia kameramiehenä...
Mukavaa sunnuntaita, sinne jonnekin...

Kävijälaskurin mukaan ihan pian 1000 vierailua jo sivullani.
Pienestä ihmisestä se tuntuu ihan hirmuisen huikealle... Kiitos teille! :)
-Teija

P.S Edellisessä postauksessa mainitsemani pöydän pelastus -operaatio veti vesiperän myyjästä johtuvista syistä. Harmittaa. Tuolikauppa toisen myyjän kanssa kuitenkin onnasi ja sain kuin sainkin keittiöön hieman uutta ilmettä. Lisäksi suvun vanhat talonpoikaistuolini löysivät nyt paikkansa ruokapöydän äärestä, sekin niin mieltä ylentävää. :) Laitanpa kuvia myöhemmin...

perjantai 24. toukokuuta 2013

60-luvun senkin muutos

 
 
Viikko meni taas jotenkin silmissä, ei meinaa perässä pysyä. Muutosten tuulet ovat puhaltaneet ja "ensiaskeliakin" niitä kohti olen jo ottanut... Vielä en tohdi niistä sen enempää paljastamaan, mutta varmasti sitten kun kaikki selviää. Mistään elämää mullistavista asioista ei kuitenkaan sentään ole kyse, vielä... :)
 
Muistin tänään etten ole tainnut julkaistakaan 60-luvun senkin uudistuneesta ilmeestä kuvia. Harmittaa etten älynnyt kuvata lähtötilannetta. Senkki oli väriltään kellertävä ja pintaan oli maalailtu tummemmalla maalilla kuvioita. Mies hioi lakkapinnat puhtaaksi ja minä heiluin sitten siveltimen kanssa sutien valkeaa maalia.
 
Noihin tarroihin ihastuin ja päätin kokeilla. Ne on kätevä vaihtaa tai ottaa pois jos haluaa uutta ilmettä. Vetimet odottavat päydällä vielä porakonetta ja inspiskärpäsen purrutta asentajaa... ;)
 




Kasvimaalla kuuluu kasvun kohina! :) Hallaharsot pelastivat tämän liian innokkaan amatööri -puutarhurin. Harson alla nimittäin jo pilkottaa kehäkukan, herneen, porkkanan, salaattisipulin, pinaatin ja salaattien pienet taimet. Siementen mädäntymistä ei siis tapahtunutkaan vaikka moni epäili (tässä kohtaa hyvä huomioida että elellään täällä V-vyöhykkeellä...). Kesäkurpitsatkin ovat vielä elossa omassa kodissaan, mutta eivät kylläkään kovin rehevinä rehottele. Varmaan ovat jotenkin järkyttyneitä. Pitää antaa heille vielä toipumisaikaa... :)

Pinaatti 24.5

Silpoydinherne 24.5


Pihasauna kutsuu. Mies teki vastikään saunaan uuden kiukaan, eikä löylyjä voi olla kehumatta.
 


Rentouttava perjantai -ilta luvassa, niin tarpeeseen. :) Huomenna jos kävisin pelastamassa yhden pöydän (ja ehkä tuolit) niin saisin keittiöön hieman uutta ilmettä... Tälläkin kertaa hamuan toiselle vanhaa, mutta meille uutta...

-Teija

tiistai 21. toukokuuta 2013

Kesäkurpitsakoti

Innoissani kylvin kesäkurpitsan siemenet liian varhain. No sitä sitten saa mitä tilaa. Taimet venähtivät ja haalistuivat, purkit kävivät liian pieneksi.

Päätin kokeilla (koska vain kokeillen oppii) siirtää kesäkurpitsat jo kasvimaalle. Multaan sekoitin hiekkaa ja kompostia ja sittenpä taimet pääsivät maahan. Alue oli noin 1,5 neliön suuruinen joten 3 tainta lienee maksimi. Pienokaisille vielä vettä ja lannoitusta ja loput hoitaa luonto, melkein.

Taimet tarvitsevat suojaa koska yöt ovat vielä kylmät. Keksin rakentaa pienen teltan (tai tiipiin), jossa toivon kasvuolosuhteen olevan hieman armollisempi. Nyt kaikki sormet ja varpaat pystyyn taimien puolesta.


 
 
Hmm. Taidanpa käydä lisäämässä vielä toisen kerroksen  hallaharsoa...
 
-Teija

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Sunnuntaisia saavutuksia

Minulle tärkeää on pysyä liikkeessä. En osaa löhötä aurinkotuolissa ja olla vaan. Niinpä myös lepopäivisin saadaan meidän perheessä paljon aikaan. Se on mielen lepoa.
 
Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. Serafiini -kutsutkin ennätin vielä pitämään, niistä ei kuitenkaan nyt taltiointeja. :)


 
 





Pihakiikku on saanut tälle kesää
uuden valkoisen ilmeen.



Takapihan oleskelualue hakee muotoaan...
 
 
 

 
 
 
 


Lipastoprojektia...


Komuutti jo sisällä omalla paikallaan.
Halusin säilyttää komuutissa
romuromanttisen tunnelman,
joten maalasin pohjamaalin päälle
vain yhden kerroksen.




Tämä halpispeili saa uutta ilmettä...




Tarralla saa kätevästi uutta ilmettä...
 
 
 
 
 

Kokeilen tänä kesänä ensimmäistä kertaa kasvattaa paprikaa...
 
 
 


Pihan reunalle nousi aita...



Vanhan ajan kaikuja...

perjantai 17. toukokuuta 2013

Ajatuksia kaappien kätköistä

Eipä olisi vielä vuosi sitten tullut mieleen että julkistaisin "tuotokseni" suurelle maailmalle. Mitäpä tuosta jos yhden raihnaisen lastulevykaapin saa käyttökuntoon. So what? Mitä merkitystä?

Minulle sillä vain on, jostain kummallisesta selittämättömästä syystä. Sitä ei voi kuvailla. Sitä mielihyvän tunnetta itsestä kun jotain näkyvää osaa jättää jälkeensä, olkoonkin kuinka materiaa tahansa. Oman kättensä jälki, se vain on tärkeää. Ja eihän kenenkään pakko ole näitä pieniä vaatimattomia saavutuksiani seurata; tämäkin blogi on kuin kärpäsen kakka valtameressä, merkityksetön neulankärki bittiavaruudessa... Kirjoitan tätä pääasiassa itselleni, yritän tämän blogin avulla käsittää itseäni, työstää ja valmistella kohti uutta. Jotain mistä en vielä tiedä, mutta aavistan syvällä sisuksissani... Mutta onhan se kutkuttavan mukavaa nähdä kuinka moni on jo käynyt kurkistamassa elämääni... Vain pieni klikkaus. 1000 kävijää lähestyy jo hyvää vauhtia ja aikaa on kulunut vasta pari viikkoa. :)

Kiitän sinua, joka pääsit jo tähän saakka! :)

No menipä se syvälliseksi. Kaappien kätköistä ajatukset kumpusivat, sormet vain lipuivat näppäimistöllä...

Tässä kuitenkin kaappi, tuotokseni.



Kaappi lähtötilanteessa




Pienen yksinkertaisen tuunauksen jälkeen...
 






















Kaapit siis saivat meillä uuden elämän. :)


Työnantaja tarjosi tänään virkistystä ruokailun ja museovierailun merkeissä. Kamera tarttui mukaan (olen jäänyt muuten kameraankin koukkuun tämän blogin myötä) ja laitan Kainuun museosta muutaman otoksen.





Puolangalta löytyneitä rauta-ajan kaulakoruja.


Tuo tuoli pisti silmään. Itseltäni löytyy 4 kpl samanlaisia,
yksi kuvattunakin aikaisemmassa postauksessani...

 








Tämä oli luonnossa noin 50cm korkea




 
 




Taisi olla Ilmari Kiannon käsialaa...




Näitä tuoleja uudelleen markkinoille, kiitos! :)
 
 
 
Lopuksi illan tuumaileva vihreä hetki, jonka jälkeen saunaan ja nukkumaan, kohti huomista aurinkoa. Hyvää yötä, arvoisa lukija!