Follow

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Uutta vanhaa

Kylläpäs on tämä rouva kovin kiireinen nykyään. :) Tuntuu ettei tunnit vuorokaudessa riitä asioiden hoitamiseen. Silti on aina pieni tovi aikaa sisustamiselle, suunnittelulle tai vaikkapa vain järjestyksen vaihtamiselle.
Eilen kävin anoppilani aitasta hakemassa vanhan 2 -ovisen lipastoni (60-luvulta). Lipasto on isäni äidin peruja, mutta ei oikein löytänyt meiltä paikkaa. Nyt sille voisi uudella käsittelyllä ehkä käyttöä löytyäkin... Aika tavaran kaupitsee -sanonta pitää siis paikkansa.

Ajattelin siitä lelukaappia perheen juniorille, jolle ei meillä valitettavasti ole riittänyt omaa huonetta. Lelut ovat lojottaneet milloin mitenkin takka-/työhuoneen (eli seka-sikiö-ongelma-välitila-hässäkän) nurkassa silloin kun ovat sinne eksyneet. Äidin mussukka on saanut ihan rauhassa levitellä lelunsa pitkin taloa, eikä äitikään ole voinut oikein asiasta mainita. Mihinkäs komennat lapsen lelunsa roijaamaan?!?  Vie lelusi sinne nurkkaan -komento ei oikein kuulosta järkevältä... Huonekaluja ei oikein ole osannut lähteä hankkimaan kun ei ole oikein ollut sitä tilaakaan. Toisekseen; en haluaisi törsäillä rahaa huonekaluihin hirmuisesti; olipa nimittäin huonekalu miten tyyris tahansa, minä tuppaan niihin kyllästymään ajan oloon. Olenkohan ainoa kummajainen tässä asiassa..?
Törmäsin kuitenkin netissä myytävinä olleisiin (käytettyihin) pikkulipastoihin (4kpl) jotka sain edullisesti. Ovat elämää nähneet ja puunausta kaipaavat, mutta nämä ovat ainakin monikäyttöiset. Vastaavat siis tällaisen vaihtelun haluisen ihmisen tarpeisiin ja kunhan ei enää kotihuushollissa näille paikkaa löydy niin mökille lompsis vaan. :) Pinosin nyt lipastot kahteen kerrokseen päällekkäin ja sain lapsen lelut piiloon. Pientä tuunausta lipastoille pitää vielä tehdä, ainakin nuo vetimet vaihtaa. Jotain muutakin voisin niihin kehitellä, kunhan tässä vain hoksottimet löytää taas toisensa... Olipas ainakin päivän eko -teko, ellei muuta!

Vetimet voisi vaihtaa (esim metalliset pienet nupit)
ovien paikkaa vaihtaa siten että nupit tulevatkin
alas keskelle (siinäpä pieni matemaattinen pulma).
Sisustustarroilla saisi oviin uutta ilmettä...

Anoppilan aitasta mukaan tarttui myös vanha pikkupöytä, joka sekin on elämää nähnyt. Tälle aarteelle ei pidä mennä tekemään mitään, eihän vaikka?




Pitänee lähteä kasvihuoneeseen vielä pyörimään ja moikkaamaan pienokaisiani! Ja jos sitä komuuttia vähän rapsuttelisi niin sekin ehkä tykkäisi...

Enää kaksi päivää ja ollaan taas viikonlopussa. Niin mukavaista, kerrassaan! :)

-Teija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun vierailit blogissani!