Follow

perjantai 18. lokakuuta 2013

Hengenvetoja ja rakkautta...

 
 
 
Ilta yksin. Aikaa ajatella. Aikaa itselle. Kuinka en ymmärtänytkään miten tärkeää on pysähtyä välillä kuuntelemaan itseään, tuntemaan jokainen yksittäinen hengenvetokin. Tuntea että elää jokaisella solulla. Sillä mikään ei ole itsestäänselvää.
 
Olen saanut kokea rakkautta. Sellaista jota en tiennyt olevan olemassakaan.
 
Oikea ja täydellinen rakkaus on jotain niin syvällistä että kestää aikaa saada sen hännän päästä kiinni, hypätä selkään ja antaa mennä.
 
 
 
 
Tänään taisin ymmärtää jotain. Kosketin omaa sydäntäni.
 




 
 

 
 
 
"Rakastakaa toinen toisianne,
mutta älkää tehkö rakkaudesta kahletta. 


 Olkoon rakkaus mieluummin meri
teidän sielujenne rantojen välillä.

 
Täyttäkää toistenne juoma-astiat,
mutta älkää juoko vain yhdestä astiasta.

 Jakakaa leipänne, mutta älkää syökö vain yhtä leipää.

Laulakaa ja tanssikaa yhdessä ja olkaa iloiset,
mutta olkoon kukin teistä yksin.

 Juuri niin kuin luutun kielet ovat yksin,
vaikka ne värisevät samaa sävelmää.

 Antakaa sydämenne toisillenne,
mutta älkää omistako,
sillä vain elämä voi sulkea sydämen käteensä.

Ja seiskää yhdessä, mutta älkää liian lähekkäin,
sillä temppelin pylväät seisovat etäällä toisistaan.

 Eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa."
 
                                             -lähde  on minulle tuntematon...


 
 




 








Rakastakaa ja tulkaa rakastetuiksi.
 
 
-Teija