Follow

torstai 22. elokuuta 2013

Pilkahduksia...

 
 
 
Ajattelin ettei minulla olekaan enää mitään sanottavaa tai annettavaa tänne blogiini. Mutta sitten huomasinkin ettei minulla ole vain ollut oikein aikaa itselleni. Kodilleni.  
 
 
 
 
Tänään viimein kuitenkin jotain tuttua pilkahti minussa. En nimittäin enää millään malttanut olla kokeilematta uutta järjestystä olohuoneessani. Tai no yhdistetyssä työ-olo-makuuhuoneessani.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Uusi lainakotini antaa kyllä periksi. Myötäilee minua, sulautuu pieniin vaatimattomiin toiveisiini. Jos omistaisin sen, niin pinnoittaisin sen seiniä, paikkaisin sen ruhjeet ja kolot. Hoitaisin haavat. Mutta oikeastaan näinkin on ihan hyvä. Ollaan ruhjeisia ja runnottuja molemmat. Antaa elämän nyt näkyä.
 
 
 
 
 
 
Tulee vielä sekin aika että joku tekee meidät taas ehjiksi.
 
 
-Teija 
 
 
 
 

 

 

lauantai 10. elokuuta 2013

Elämän virtaan




 

 
Ensimmäinen työ- ja hoitoviikko on nyt takana. Rankka sellainen. Kaikki on niin uutta ja erilaista mihin olemme kahdenkymmenen vuoden aikana tottuneet. Kaikki rutiinit ovat muuttuneet. Mutta hengenveto kerrallaan...
 



Koti muovautuu hiljalleen, eihän meillä mihinkään kiire olekaan. Olen ihan tyytyväinen näinkin. Sisälläni vallitsee suurimmaksi osaksi rauha. Silmäni ovat auki elämälle. Sitku -elämä tuntuu nyt jotenkin jääneen taka-alalle, siitä olen kiitollinen. Tässä ja nyt, siinähän se on. Ihän käsin kosketeltavissa. Elämä.
 
Kyllä. Tästä on ihan mukava jatkaa tätä päivää ja tätä elämää.






Lempeitä lauantaituokioita toivottelen Sinulle sinnekin!
 
-Teija