Follow

lauantai 2. marraskuuta 2013

Polulla

 
 
 
Olen jotenkin viehtynyt polkuihin. Se että löytää sellaisen, huomaa sen viehätyksen. Seisoo hetken kameran kanssa polun juurella, ottaa kuvan. Astuu sen jälkeen matkaan.
 
Mitätön asia, silti niin merkillinen.
 
 
 
 



Nyt on aika mennä eteenpäin, löytää elämälle suunta. Löytää uusi polku. Olen alkanut etsiä itselleni ja lapsilleni uutta kotia. Siinäpä meille hetkeksi ihmeteltävää, mutta onhan se aika upeaa. Seistä uuden polun edessä.



             



 


Olen täydellisesti pimahtanut, mutta haaveilen omakotitalosta. En lainkaan sellaisesta täydellisen valmiista, vaan käytetystä ja asutusta. Sellaisesta talosta, jossa  on mahdollisuuksia minulle ja lapsilleni, meidän tarpeillemme. Johon saan antaa luovuuteni virrata, kätteni jälkien näkyä. Hitaasti, pala kerrallaan.
 
 

            



Voi olla että tämä mieletön haaveeni ei toteudu, mutta haaveilen silti. Uskon nimittäin että elämä järjestyy juuri kuten sen kuuluukin. Olen antanut sydämelleni luvan haaveiluun ja uskon että elämä puhaltaa haaveet täydeksi jos niihin uskoo riittävästi.
 

 




Tunnelmallista Pyhäinpäivää.
 
-Teija