Follow

perjantai 28. helmikuuta 2014

Oodi arkiruoalle

Perjantaiset huomenet!

Montako tuntia sitä vietämmekään elämästämme aikaa arkiruoan vääntämiselle?

Perussetti taitaa useissa keittiöissä olla jauhelihakeitto, jauhelihakastike, makkarakeitto, makkarakastiket, nakkikeitto, nakkikastike... Kuulostaako tutulle?

Työpäivän jälkeen ei aina ole luovuutta ruokahommiin. Nälästä kiukkuisen nuorimmaisen veivaama itku-potkuraivarikin antaa sekin oman höysteensä kokkailuun.

Kyllä tämä arkiruoanvalmistuksen selättäminen ansaitsee jo ihan oman postauksensa, se on selvä!

Miten muuten perunasi keittelet? Itse tykkään ehdottomasti höyryssä keitetyistä perunoista,
porkkanoista ja bataateista. Maku säilyy eikä suolaa tarvita.



Tämän kattilasarjan hankin Ikeasta eikä kyllä hinta kattilasarjaksi päätä huimannut. Peruskattila kannella on vetoisuudeltaan 5l (malli Ikea 365+) ja hinta alle 17e. Kattilaan ja kanteen sopiva Stabil -höyrytysosa oli sekin vain 7e.

Ruoka valmistuu mukavan nopeasti, sillä perunat ennättävät kypsyä kastikkeen väännön aikana! :)

Jauhelihakastike on varmaan meillä se tutuin arkiruoka. Yritän kyllästymisen estämiseksi hieman muunnella sitä milloin mitenkin, vaikkapa kinkkusuikaleilla tai nakkikuutioilla. Makua saa mukavasti myös tomaattimurskalla, erilaisilla mausteilla, juustoilla tai vähärasvaisilla ruokakermoilla. Tässä kohden tunnustan että kastike pitää ehdottomasti tehdä ruskistetulla vehnäjauhosuurusteella (oliiviöljy loiventaa onneksi sentään tätä julmaa rikosta).




Kyytipojaksi vielä nopeasti revitty jäävuorisalaatti ja lasillinen rasvatonta maitoa. Sitten vain tuskailemaan että mitä sitä huomenna syötäisiin...
 
Mitä sinun arkiruokavalikoimaasi kuuluu?
 
-T-
 
 

torstai 27. helmikuuta 2014

Keittiön valaisin DIY

 
Paikallisen Kodin Terran ale- ja poistomyynneistä käteeni tarttui rottinkinen joulukuusenjalan suojus. Siihen käyttötarkoitukseen se on minusta turhake etenkin kun varastointitilaa on suhteellisen vähän. Jotain muuta käyttötarkoitusta tälle suojukselle voisi varmasti keksiä.Väri nimittäin miellyttää minua ja kokoonsa nähden hintakin jää varsin kohtuulliseksi (noin 6e).
 
Ehkäpä varjostin? Keittiön vanhan valaisimen suojaksi?
 
Olemassaolevasta valaisimesta ts lähtötilanteesta löydät kuvia täältä.
 
 
 
Varjostimen väri sopii keittiööni mainiosti ja suojuksen halkaisija on riittävän suuri.
 
Lisäksi tarvitaan vähän koristeketjua sekä pihdit.
Ja tässä tapauksessa myös miehestä oli hyötyä. ;)
 
 
 
 


Asennukseen ei mennyt kovin kauaa ja lopputulos näyttää tältä.
 


 



Valaistus keittiössä on nyt tunnelmallinen ja kodikas.





Topakkaista torstaita!

-T-

P.S Uusia lukijoita on tullut mukaan ja se jos mikä on aivan mahtavaista!
Olen niin huitsin otettu jokaisesta teistä! ♥

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Lipasto keittiössä

 
Huikeaa huomenta! ♥
 
Keittiön ruokatilan kohennus pienin muutoksin -postaussarja jatkuu.
 
Tuo hyllyn alla oleva peili oli yksinäinen ja mielestäni se kaipasi täydennystä.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Puisen kynttilänjalan olen ostanut aikoinani Tiimarista. Sen päällä oleva hopeinen pallo on Ikean kaksipuolinen kynttiläsomiste. Toimiihan se noinkin; tavallaan kuin hopeinen kynttilä.
 
Köyhänmiehenhopeiset korkeat kynttilänjalat ovat Living and Roomilta, samoin valkea lautanen.
 
 
 

  Heinäseivästikkaat olivat jo hieman liikaa näin pienessä tilassa, joten ne siirtyivät sittenkin taikaisin olohuoneeseen.
 
 
 
 
 
 
 

 
 
Lipasto on valkoinen, mutta ruokapöydän jatkopalalla sain sille uutta ilmettä. Nyt lipasto sopii ruokapöydän pariksi paremmin.
 
Levy on päällä irrallaan; vältän pysyviä muutoksia. ;) Nykyinen ruokapöytä on näillä näkymin saamassa lähtöpassit uuden (tai siis vanhan) valkoisen pöydän tieltä, joten sitten taas tarvitaankin valkoista lipastoa.
 
Voi että on kuulkaat alkanu tapettisormia syyhyttämmään tässä projektissa vaan pittää yrittää malttaa kuitenkin. Olen pahimpaan hättään siirtynyt portaikon kollaasiprojektin kimppuun. Siitä postausta sitten joskus.
 
Kepoisaa keskiviikkoa! :)
 
-T-

 
 

tiistai 25. helmikuuta 2014

DIY rullalaskosverho

Tipakat tiistaihuomenet!
Pieni keittiön ruokatilan entraukseni sai aikaan muutaman postauksen, joten laitanpas niitä nyt tulemaan ennen suuria paljastuksia. Oikeesti mitään suurta ei ole edes tapahtunut; normaalia häärintää vain tässä tohina torpassa.
Mukavaa se on silti! :)

Keittiön verhot eivät oikein miellyttäneet silmää. Niistä puuttui "se jokin". Roikkuivat vain valjuina ikkunan sivuilla, joten sekös sai taas tämän torpan emännän aivotoiminnan liikkeelle.



Kirpparilta joskus mukaan tarttuu juttuja ilman että vielä juuri sillä hetkellä varsiniasesti edes tiedät tavaran käyttökohdetta. Kuosi, väri, muoto. Jokin vain tuntuu "omalta". Käykö teille koskaan näin?

Nämä sivuverhot lähtivät juuri kuosinsa ja värinsä mukaani kirpparilta, sen kummemmin miettimättä. Ja toiselle niistä löytyikin lopulta käyttökohde keittiön ikkunasta.




Perus-kappaverho ei oikein ole minun juttuni. Liian simppeli. Toisaalta en ole mikään ompelijakaan joten valelaskosverho on minulle taas liikaa. Valelaskosverhoon muuten löydät mukavat ohjeet Soilin Sisustus ja Sepustus -blogista eli täältä. Osaisin sen ehkä juuri ja juuri ommella jos viitsisin perehtyä mutta nyt en oikein kehtaa. Liian aikaa vievää tähän inspisintoon, missä muutos pitää tapahtua heti. Laitetaan homman opettelu kuitenkin kehitettävää -listalleni.

Hieman yksinkertaisempi laskosverho on juuri minun taidoilleni sopiva ommeltava. Olen ompelukoneen kanssa sellainen "surruuttelija" eli en käytä juuri nuppineuloja tai mittanauhoja. Tämä verhokangas oli helppo ommeltava; se ei luirunnut vaan totteli minua kohtuudella.






Taittelin sivuverhon kaksinkerroin niin että taitekohta jää kapan alahelmaan. Sitten ompelukoneella surruuttelua ja sivut kiinni. Tukikeppinä verhon alahelmassa käytin lattialistan pätkää, jota löytyi varastosta.




Kuosiin sopivaa kangasta löysin omista varastoistani ja siitä ompelin kaksi nauhaa jotka kiinnitin ompelemalla verhon yläosaan.


                        

Ja ta-daa. :)
Rullakappa on valmis ja emännän mieli suhteellisen muikea.








Postauksen sanoma? Vaikkapa se että asioita voi tehdä aina vähän  helpommin, nopeammin ja vaivattomammin. Pääasia on uskaltaa yrittää.

Ja tyytyy vain sitten lopputulokseen. ;)

Toimeliasta tiistaita täältä touholan torpasta! ♥

Tää lähtee töihin.

-T-

maanantai 24. helmikuuta 2014

Tyhjä taulu (DIY)

 
Maanantaiset huomenet! :)
 
Täällä tohinatorpassa taas tapahtuu.
 
Serafiini -jälleenmyyntityön ajoilta minulle jäi taulu, jolle en täällä uudessa kodissa vielä ole löytänyt paikkaa. Se on kaunis ja väriltään minun mieleeni.
 
Pienessä keittiössäni on eilisillasta alkaen käynyt pienen pieni mylläkkä jonka lopputuloksesta laitan kuvia myöhemmin. Muutokseen liittyi osaltaan kuitenkin tuo taulu ja se kaipasi toimenpiteitä.



 

 
 
Vältän ostelua ja pyrin viimeiseen asti tuunailemaan asioita olemassa olevista tarpeista. Niinpä päädyin tekemään tälläkin kertaa.
 
Kangasta yhdistettynä pitsiin. Pupun kuvan leikkasin vanhasta, juniorille jo pieneksi käyneestä hatusta.
 

 
 
Kankaat asettelin pahvin päälle haluamallani tavalla ilman liimaa tai ompelua. Näin ne ovat käytettävissä jatkossakin, mikäli taulu haluaa taas uutta ilmettä. Ja luultavimmin näin tulee joka tapauksessa käymään, itseni tuntien. ;) Lopuksi päälle lasi ja kehykset.
 

 
 
Ei sittenkään vielä valmis. Jotain puuttuu. Ehkä vähän kolmiulotteisuutta?
Lasin ja posliinin koristeluun tarkoitettu akryylimaali sopii tarkoitukseen loistavasti!
 
 
 
 
 
 
 
 
Valmista tuli! :)
 
Myllerrys keittiössä jatkuu. Jäähän kuulolle!:)
 
Tämä on toivottavasti viimeinen sairaslomapäiväni, koska mieli jo halajaa takaisin töihin. Tänään käyn lääkärin vastaanotolla tuumailemassa kättäni. Ei se kyllä taida kunnossa olla, mutta jospa suuremmilta jatkotoimenpiteiltä sen suhteen vältyttäisiin.
 
Muikean mukavata maanantaita!
 
-T-

lauantai 22. helmikuuta 2014

Mihin aika katoaa?

 
Kävin juuri äsken korjaamassa edellisen postaukseni jälkikirjoitusta. Siinä olin juhlimassa tänään vanhemman poikani E:n 12-vuotis synttäreitä.
 
Tiedättekö mitä?
 
E onkin vuoden vanhempi eli täyttääkin tänään 13 VUOTTA!
 
En siis pysy selvästikään enää ajan rattaassa mukana. Olen auttamattomasti jäljessä. Aivan uskomatonta huomata että vuosi hävisi jonnekin. VUOSI!!
 
Käykö teille koskaan näin? Siis käyhän? Enhän ole mikään kummajainen? Enhän? ;)
 
Kakun ja muffinien väreistä voisi päätellä että meillä on varsinaiset vauvakemut vaikka 13 vuotiasta jo juhlitaankin. Tunnustan että oli pakko vähän irrotella, oli aivan pakko. Onneksi meidän perheen huumori sallii sen. Ja onhan E aina minulle minun oma pieni vauvani, iällä ei ole koskaan väliä.
 
Niin se vain menee.
 
 








 




Letkeän leppoisata lauantaita! ♥
 
-T-

perjantai 21. helmikuuta 2014

Saskatoonia ja kipsistä vieroittumista

 
 
Tunnetko saskatoonin marjan?
 
 
 
Olen aikoinani istuttanut kaksi marjatuomipihlajaa eli saskatoonin pensasta, jotka ovat tuottaneet satoa varsin mukavasti. Marja muistuttaa hieman karviaismarjaa, mutta on miedon makea. Parasta marja on tietenkin tuoreeltaan, mutta pakastimeenkin olen niitä kerännyt. Omenalohkoista, punaherukoista, kiiwistä ja saskatoonin marjoista syntyi herkullinen salaatti, joka hävisi hetkessä.
 
 

 
 
Marjat sopivat käytettäväksi joko tuoreena, pakastettuna tai kuivattuna, mutta niistä voidaan puristaa myös mehua. Marjoista voidaan tehdä hilloa ja hyytelöä, ne soveltuvat leivontaan, juomiin, puuroihin, jälkiruokiin sekä pääruokien lisukkeeksi.
 
Lisätietoja saskatoonista ja sen käytöstä (mm reseptejä) löydät vaikkapa osoitteesta
 
 
Neljä viikkoa mennä hujahti lopulta nopsaan ja tänään on ensimmäinen päivä ilman kipsiä. Oikea käsi on outo, hervoton ja ja lötkö. Kipsin ihanaa tukea on suorastaan ikävä. Vieroitusoireita? 
 
Ranteessa on ikäviä liikerajoitteita ja käsivarressa näyttäisi olevan mustelma, joka kertonee jostain sisäisestä veren purkaumasta. Kävin röngenissä tänään, maanantaina saan tuomioni käden suhteen. Toivottavasti taas vähän vaan säikytellään; TARVITSEN NIMITTÄIN OIKEAN KÄTENI!
 
 

 
Kaikesta huolimatta peijakkaan pirtsakkaa perjantaita! :D
 
-T-
 

 
Jälkikirjoitus...
 
Iltapäivällä sain puhelun lääkäriltä. Tutkimukset jatkuvat sittenkin rinnan möykkyröisen suhteen. Eipä siis ihan vielä huokaistakaan...
 
Huomenna juhlitaan kuitenkin E:n 13-v synttäreitä. Luvassa hulvatonta poijankoltiaisten menoa ja meininkiä; moottorikelkkailua, makkaranpaistoa ja kakkukestiä :)

torstai 20. helmikuuta 2014

Viilausta, pientä viilausta :)

 
Varmaan tiedät kun jokin kodin muutos saa aikaan lumipallo -efektin... Muutoksen vierusta kaipaa jotain... Ja sitten vielä jotain ... ja jotain... Ihan tuttua ainakin täällä meillä.
 
No niin tietenkin tässä kaappiprojektissakin minulle kävi, kuinkas muutenkaan.
 
Onneksi ei nyt mitään suuria tällä kertaa, joten varsin pienin näpräilyin selvisin :)
 
 
 
 
 
Vähän askartelua-paskartelua ja nyhjätään tyhjästä -tuunailua...
 
 





 
 
Vanhaa rappauksistaan rapistunutta tiiliseinää yritin jäljitellä. Ei se ihan täydellinen tietenkään ole, mutta onhan se ainakin itse tehty :)
 
 
Tänään joudun hieman epämiellyttävään tutkimukseen; keuhkojen tähystykseen. Sitä kun ei tehdäkään nukutuksessa. Nielu puudutellaan ja emäntä dropataan täyteen rauhoittavia. Sitten kameraletkua kitusiin. Ei kuulemma saa autolla ajella koko päivänä, joten pienessä sievässä taitaa mennä tämä päivä. Silti pelottaa kovasti. Todella kovasti pelottaakin.
 
Lohdukkeeksi herkuttelimme illalla suklaamuffineilla. Pieni näpertely vei ajukseni toisaalle, ainakin hetkeksi.
 
Jospa ei mitään tylsiä uutisia tällä kertaa sairaalareissulta mukaani tarttuisi.
Muuten mie ehkä romahan... ;) :D
 
 


 
 
Vadelma-suklaamuffinit (12kpl)
 
200g margariinia
2,5dl sokeria
3 kananmunaa
3 3/4dl vehnäjauhoja
3rkl kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta
1tl vanilliinisokeria
0,5dl maitoa
4dl vadelmia tai mustikoita
 
1. Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri. Vatkaa joukkoon munat yksitellen. Sekoita vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja vanilliinisokeri keskenään.
 
2. Lisää taikinan joukkoon vuorotellen maitoa ja siivilän läpi jauhoseos. Sekoita varovasti tasaiseksi taikinaksi.
 
3. Lisää lopuksi jäiset marjat. Nostele taikina kahden lusikan avulla muffinivuokiin. Paista uusin keskitasolla 200 asteessa 20-25 minuuttia.
 
Vinkki: Suklaiset muffinsit saat kun korvaat marjat 200 grammalla rouhittua tummaa suklaata. Paista suklaamuffinsseja 200 asteessa 17-20 minuuttia.
 
 


Tällä kertaa tein nopean kuorrutteen tomusokerista ja kaakaojauheesta, mihin lisäsin vettä tipoittain varovasti kunnes seos oli sopivan notkeaa pursotettavaksi.


 
Topsakkaa torstaita! :)
 
-T-

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Ja niinhän siinä kävi, että...

(Jatkoa edelliseen postaukseen...)

... keittiön lasiovet sitten kuitenkin lähtivät ja muuttivat varastotiloihin odottelemaan kohtaloaan :)
 
Lopputulos näyttää nyt tältä.
 

 
 
 
 

 

 



Ihan Teijan keittiöltä näyttää! :D



Huomasin muuten että Jyskistä löytyis tällaista hyllynreunusnauhaa, eri kuoseissa.
 (3m nauhaa 4,99e).



Kuva lainattu Jyskin (www.jysk.fi) sivustolta
 




Aika kertoo miten pärjäilen näiden avohyllyjen ja keittiön rasvapölyn kanssa.
 
 
Kopsakkaa keskiviikkoa!
 
-T-