Sivakoidaan parisuhteessa





Muistanette viime kesäisen muuttoni kaupunkiin? Avioliitostani oli tullut pahoinvoinnin tyyssija, syyttelyn ja epäilyksen taistelutanner. Olo oli ahdistunut ja tukahduttava.

Avioeromme astui voimaan pari viikkoa sitten. Puolessa vuodessa on tapahtunut kaikenlaista, myös tunne-elämässäni. Oli aika jolloin oikeasti halusin jättää entisen taakseni, mennä elämässäni eteen päin. Olin niin täynnä kaikkea. Olimme yrittäneet, yrittäneet ja yrittäneet. Emme vain mitenkään osanneet tehdä asioita oikein vaan palasimme aina takaisin entiseen kuluttavaan ja näännyttävään malliin. Päätös lähteä tuntui valtavan helpottavalta.

Mutta elämäpä ei aina menekään ihan suunniteltuja latuja, vaan joskus tunteet tekevätkin meille tepposia.


 

Monenlaisten käänteiden jälkeen on nyt aika paljastaa missä meillä mennään tänään. En halua piilotella enää mitään, koska perhe on minulle kaikki kaikessa. Elämäni rakentuu sen ympärille.

Olemme päätyneet avioerosta huolimatta palaamaan ex-mieheni kanssa yhteen. Aloittamaan täysin puhtaalta pöydältä, avaamaan sen aivan uuden puhtaan valkean sivun. Joudumme tekemään vielä paljon töitä korjataksemme monet avioliittomme aikaiset ongelmamme, mutta olemme hyvällä alulla. Tarvitsimme totaalisen ja äärimmäisen radikaalin herätyksen löytääksemme toisemme oikeasti taas uudelleen kaiken sen pahan olon, katkeruuden ja kaunan syövereistä. Haluamme onnistua, koska rakkaus ei ole kadonnut ja perheemme on meille tärkeä. Rakkaus näyttäytyy nyt eri muodossa. Se on syvää kumppanuutta ja särmät ovat matkan varrella hioutuneet. Opettelemme näkemään toisemme taas uudelleen, uudessa valossa.

Meillä on nyt kaksi kotia ja se sopii meidän perheelle täydellisesti. Mieheni koti maalla ja minun kotini kaupungissa. Me seurustellaan, opetellaan yhdessäoloa uudelleen, uudesta näkökulmasta.
 
Näin meillä mennään, päivä kerrallaan. Ja hyvältä tuntuu, meistä ja koko perheestä.
Tulevaisuus tuokoon tullessaan sen, mikä meille on tarkoitettu. Elämä on tässä ja nyt.

 
 

Toivoa on aina, kun on vain tahtoa. Avioero ei välttämättä tarkoita eroa kumppanistaan vaan eroa entisestä elämäntavasta ja tottumuksista. Avioeroon ei tietenkään tarvitsisi päätyä, mutta meidän kohdalla se oli enemmänkin symboolinen, tärkeä prosessi. Emme halua vaalia ja ylläpitää sellaista, jonka merkitys on mitätöitynyt lukuisten riitojen seurauksena.
 
Parisuhde on kuin vaativa hiihtolatu ja uudet hiihtovehkeet. Hiertää, tökkii, luistaa. Uuvutaan, pyllähdellään mutta noustaan ja taas jatketaan. :)
 
 
 

-T-

p.s Käytännön ongelmana olemme havainneet että kuinka esittelemme virallisesti toisemme.

"Juu, tässä on ex-mieheni, lasteni isä, nykyinen poikaystäväni" ...

Tuppaa tietenkin aina hieman naurattaamaan. No. Ainakin meitä. :)

Kommentit

  1. Onneksi olkoon Teijuliini <3
    Teit varmaan niinkuin sydän sanoi ja sydämen ääntä on hyvä kuunnella. Niin täyttä totta muutenkin tuo kirjoittamasi
    on, mutta kaikkea hyvää parisuhteeseenne ja ihanaa, että olette nyt koko perhe koossa <3

    VastaaPoista
  2. <3 Kiitos, Sari! Toivon syvällä sydämeni sopukoissa että elämämme vihdoin asettuisi uomiinsa eikä suurempia myllerryksiä enää tarvitsisi läpikäydä. Elämä pitää kuitenkin vastaanottaa sellaisena kuin se tulee ja tosiaan; kuunnella omaa sydäntään...

    VastaaPoista
  3. Ihanasti kirjoitit! Paljon onnea teille :)

    Selasin blogiasi äsken ja huomioni vei olkkarin ihana seinä! Onko se ihan puuta? Mä olen pitkään haaveillut kuluneista lankuista tehdystä seinästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Cia! Kyllä; se on aitoa puuta. Itse en ole ollut sitä rakentamassa, vaan asunnon entiset asukkaat ovat tehneet sen vanhan ladon laudoista. Juuri tuo seinä oli se merkki, että tämä on minun kotini. Se on niin "minun näköiseni" ja tykkään siitä oikein kovasti itsekin! :)

      Poista
  4. Onnea teille!
    Joskus se vaan on niin, että on mentävä kauas nähdäkseen lähelle :)

    VastaaPoista
  5. Hei vaan! Ensimmäistä kertaa saavuin vieraisille ja halusin jättää terveisiä. Tuota esittelytekstiäsi lukiessa olisin melkein voinut lukea itsestäni :) Mulla on yksi lapsi enemmän ja ikää yksi vuosi vähemmän. Kehityn samoin pikkuhiljaa ruokapuolella...lapset kun tuppaavat haluamaan ruokaa - monta kertaa päivässä! Ja valokuvaus on rakas harrastus minullakin ja tottakai siihen liittyy sisustus :)
    Kun aloitin lukemaan tätä tekstiä, tuli sisälle suru teidän puolesta, mutta loppu olikin ihana! Toivon sydämestäni kaikkea hyvää teille molemmille! En siis ole lukenut blogissasi tämän enempää, mutta symppaan teitä täältä ruudun takaa (hug).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana symppaus, Henna Maria! Kiitos sinulle! <3 Elämä on viimeisen vuoden ja ensimmäisen bloggausvuoteni aikana ollut melkoista mylläkkää, mutta kyllä nyt näyttäisi sille että loppu hyvin, kaikki hyvin. :)

      Poista
  6. Onnea teille toistenne uudelleen löytämisestä. ❤ Ihanasti kirjoitit asiasta.

    VastaaPoista
  7. Minulta on mennyt tämä postaus ihan ohitse. Olipa ihana juttu, kun kerroit noin avoimesti. Huippua!!
    Itsekin olen joskus miettinyt samoja asioita ja sitä uudelleen herättelyäkin... siihenkin kuitenkin tarvitaan kaksi osapuolta ja paljon muutakin asiaa... :)
    Näillä mennään! Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun vierailit blogissani!