Follow

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulu kyllä tulee sittenkin...

 

 
 
Joulumieleni on ollut hieman kadoksissa tänä vuonna, ehkäpä omasta tahdostanikin. Perinteinen joulusuunnitelmavihkoni on saanut olla rauhassa, omassa mystisessä piilossaan odottelemassa tulevia jouluja. En ole tänä vuonna sitä kaipaillutkaan saati etsinyt. Silti levollisuus suorastaan leijailee meillä; minussa ja lapsissa. Ei ole kiirettä, ei stressiä, ei odotuksia. Joulu on tullut aina, eikä se jätä koskaan tulematta.
 
Ehkä välillä onkin hyvä ottaa joulu hieman rauhallisemmin, ilman suurempia suunnitelmia. Olla vaan. Poiketa perinteistä, pitää välivuosi, rakentaa perinteet sitten taas uudelleen.
 
Kaikesta huolimatta meillekin tulee joulu. Ympärillämme on rakkaimmat ihmiset, joulupuu, hyvää ruokaa, tunnelmallista joulumusiikkia, kynttilöitä ja lämmintä mieltä.
 
 
 
 
Toivotan Sinulle joulumieltä syvälle sydämesi sopukkaan saakka. <3 
 
-Teija

torstai 5. joulukuuta 2013

Uusi koti odottaa muuttamaan :)


Hauska idea perinteisen joulukuusen tilalle :)


Elämä on ollut aika käännerikasta viime aikoina. Se ei vielä ihan riittänyt vaan lisäksi sairastuin keuhkokuumeeseen. Se onkin jo viides laatuaan minulle joten lisätutkimukset kutsuvat. Toivon hartaasti ettei mitään vakavaa löytyisi.

Kaiken keskellä löysin kotini. Se ei ollut se omakotitalo, josta jo ennätin haaveilla. Löysin itseni näköisen rivitalohuoneiston ja jonka eteisessä tunsin tulleeni kotiin. Entiset asukkaat olivat sisustusmaultaan samanhenkisiä eikä suurempia remontteja kotini nyt kaipaa. Osakehuoneiston etuna on tietynlainen turvallisuus jota kyllä nyt arvostan. En kaipaisi mitään suurempia yllätyksiä enää elämääni.
 
Sisustushaaveissani olen. Huomaan että maalaisromanttinen tunnelma alkaa väistyä ja tilalle tulee vanhaa ja uutta. Mustaa, harmaata, valkoista. Ripaus luontoa, yhdistettynä hopeaan ja räväkkään turkoosiin ja hempeään vaaleanpunaiseen... Uudessa kodissani yksi olohuoneen seinä on pinnoitettu 100 vuotta vanhan ladon seinälaudoilla ja se sinetöi kotini minuun.
 
Nappailin Pinterestistä joitakin kuvia joissa on sitä henkeä jota uuteen kotiini kaipaan.



 
 
 












 
 
Sisustan nyt mielikuvissani, olen tehnyt pieniä hankintoja, tuunannut löytöjä omannäköisekseni, edennyt polullani askel askeleelta. Jännittyneenä, innostuneena että osaanko loihtia kotiini sen hengen josta nyt haaveilen...

Muutto kutsuu tammikuun alussa joten sinne saakka pitää malttaa. Monta näpräystä on vielä edessä ja siitähän minä tykkään! :)

No mutta ihan ensin pitää toipua tästä taudista.
 
-Teija
 

 

 

 

 

lauantai 2. marraskuuta 2013

Polulla

 
 
 
Olen jotenkin viehtynyt polkuihin. Se että löytää sellaisen, huomaa sen viehätyksen. Seisoo hetken kameran kanssa polun juurella, ottaa kuvan. Astuu sen jälkeen matkaan.
 
Mitätön asia, silti niin merkillinen.
 
 
 
 



Nyt on aika mennä eteenpäin, löytää elämälle suunta. Löytää uusi polku. Olen alkanut etsiä itselleni ja lapsilleni uutta kotia. Siinäpä meille hetkeksi ihmeteltävää, mutta onhan se aika upeaa. Seistä uuden polun edessä.



             



 


Olen täydellisesti pimahtanut, mutta haaveilen omakotitalosta. En lainkaan sellaisesta täydellisen valmiista, vaan käytetystä ja asutusta. Sellaisesta talosta, jossa  on mahdollisuuksia minulle ja lapsilleni, meidän tarpeillemme. Johon saan antaa luovuuteni virrata, kätteni jälkien näkyä. Hitaasti, pala kerrallaan.
 
 

            



Voi olla että tämä mieletön haaveeni ei toteudu, mutta haaveilen silti. Uskon nimittäin että elämä järjestyy juuri kuten sen kuuluukin. Olen antanut sydämelleni luvan haaveiluun ja uskon että elämä puhaltaa haaveet täydeksi jos niihin uskoo riittävästi.
 

 




Tunnelmallista Pyhäinpäivää.
 
-Teija

perjantai 18. lokakuuta 2013

Hengenvetoja ja rakkautta...

 
 
 
Ilta yksin. Aikaa ajatella. Aikaa itselle. Kuinka en ymmärtänytkään miten tärkeää on pysähtyä välillä kuuntelemaan itseään, tuntemaan jokainen yksittäinen hengenvetokin. Tuntea että elää jokaisella solulla. Sillä mikään ei ole itsestäänselvää.
 
Olen saanut kokea rakkautta. Sellaista jota en tiennyt olevan olemassakaan.
 
Oikea ja täydellinen rakkaus on jotain niin syvällistä että kestää aikaa saada sen hännän päästä kiinni, hypätä selkään ja antaa mennä.
 
 
 
 
Tänään taisin ymmärtää jotain. Kosketin omaa sydäntäni.
 




 
 

 
 
 
"Rakastakaa toinen toisianne,
mutta älkää tehkö rakkaudesta kahletta. 


 Olkoon rakkaus mieluummin meri
teidän sielujenne rantojen välillä.

 
Täyttäkää toistenne juoma-astiat,
mutta älkää juoko vain yhdestä astiasta.

 Jakakaa leipänne, mutta älkää syökö vain yhtä leipää.

Laulakaa ja tanssikaa yhdessä ja olkaa iloiset,
mutta olkoon kukin teistä yksin.

 Juuri niin kuin luutun kielet ovat yksin,
vaikka ne värisevät samaa sävelmää.

 Antakaa sydämenne toisillenne,
mutta älkää omistako,
sillä vain elämä voi sulkea sydämen käteensä.

Ja seiskää yhdessä, mutta älkää liian lähekkäin,
sillä temppelin pylväät seisovat etäällä toisistaan.

 Eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa."
 
                                             -lähde  on minulle tuntematon...


 
 




 








Rakastakaa ja tulkaa rakastetuiksi.
 
 
-Teija

torstai 22. elokuuta 2013

Pilkahduksia...

 
 
 
Ajattelin ettei minulla olekaan enää mitään sanottavaa tai annettavaa tänne blogiini. Mutta sitten huomasinkin ettei minulla ole vain ollut oikein aikaa itselleni. Kodilleni.  
 
 
 
 
Tänään viimein kuitenkin jotain tuttua pilkahti minussa. En nimittäin enää millään malttanut olla kokeilematta uutta järjestystä olohuoneessani. Tai no yhdistetyssä työ-olo-makuuhuoneessani.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Uusi lainakotini antaa kyllä periksi. Myötäilee minua, sulautuu pieniin vaatimattomiin toiveisiini. Jos omistaisin sen, niin pinnoittaisin sen seiniä, paikkaisin sen ruhjeet ja kolot. Hoitaisin haavat. Mutta oikeastaan näinkin on ihan hyvä. Ollaan ruhjeisia ja runnottuja molemmat. Antaa elämän nyt näkyä.
 
 
 
 
 
 
Tulee vielä sekin aika että joku tekee meidät taas ehjiksi.
 
 
-Teija 
 
 
 
 

 

 

lauantai 10. elokuuta 2013

Elämän virtaan




 

 
Ensimmäinen työ- ja hoitoviikko on nyt takana. Rankka sellainen. Kaikki on niin uutta ja erilaista mihin olemme kahdenkymmenen vuoden aikana tottuneet. Kaikki rutiinit ovat muuttuneet. Mutta hengenveto kerrallaan...
 



Koti muovautuu hiljalleen, eihän meillä mihinkään kiire olekaan. Olen ihan tyytyväinen näinkin. Sisälläni vallitsee suurimmaksi osaksi rauha. Silmäni ovat auki elämälle. Sitku -elämä tuntuu nyt jotenkin jääneen taka-alalle, siitä olen kiitollinen. Tässä ja nyt, siinähän se on. Ihän käsin kosketeltavissa. Elämä.
 
Kyllä. Tästä on ihan mukava jatkaa tätä päivää ja tätä elämää.






Lempeitä lauantaituokioita toivottelen Sinulle sinnekin!
 
-Teija

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kesäkurpitsakodin satoa

Muistanette aikaisemmat postaukseni kesäkurpitsoistani?

Kävin moikkaamassa suojattejani ja ällitykseltä en voinut välttyä. Lehtien alla piilossa pötkötteli kolme valtavaa (siis valtavaa) kesäkurpitsaa. Meillä taidetaan syödä tovi jos toinenkin monenlaisia kesäkurpitsaherkkuja... ;)

Pieni jääkaappimme oli muuten hieman kummissaan näistä uusista asukeistaan (jotka toivon mukaan häviävät sieltä mahdollisimman pian parempiin suihin...)


maanantai 29. heinäkuuta 2013

Uusi puutarhani

Puutarhani on kaventunut viime aikoina.
 
Mutta tiedättekö;  jotenkin se ei edes haittaa minua. Elämäni on muutoinkin tällä hetkellä ulkoisesti hyvin minimalistista ja kompaktia, joten tämä pelargoni sopii täydellisesti puutarhakseni.

Pelargonissa on kuitenkin runsaasti nuppuja. Se oikein sädehtii pienellä parvekkeellani, kuin kertoakseen että "odotapa vain..."
 
Onni. Se on niin pieniä asioita.
 
 
 
 
-Teija

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Uuden kodin lumoa















Olen rakastunut tähän uuteen kotiimme. Täällä on jotain ihanaa selittämätöntä viehätystä, vanhaa kaikua. Alkuperäisiä 50-luvun kaappeja ja oven kahvoja, kivisiä ikkunalautoja...

Tavaramme löysivät täällä heti paikkansa, kaikki loksahtivat jotenkin kohdilleen... Uskon että tämä koti halusi minulle viestiä että "me selvitään, haluan auttaa sinua..."

 

 

 


 
 
 





 
 
 



Ihanaa viikonloppua! Ja nautittehan kodeistanne...
 
 -Teija
 

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Still alive...





Kuinka sen sinulle kertoisin?

Kertoisinko että elämäni päättyi vai sanoisinko että se sittenkin alkoi?

Seison kynnyksellä, vedän keuhkot täyteen raikasta ilmaa. Katson eteen, en taakse. Takana on liian hämärää, kaipaan aurinkoa.

Askeleen ottaminen pelottaa, jännittää. Lastini on kallis ja se voi särkyä, haavoittua niin herkästi.

Muutos kupli minussa. Se värisi käsissäni, kohisi aivoissani, sykki rinnassani. Odotteli pulpahdustaan. Näyttäytyi kätteni tuotoksina, ideoina, tekoina. En osannut pukea sitä sanoiksi. Tiesin että pian tapahtuu jotain. Oloni oli koko ajan niin rauhaton.

Tuli rohkeus. Tarttui käteeni, nosti sen oven kahvalle. Autoi avaamaan lukon, kääntämään kahvan.

Seison kynnyksellä. Otan askeleen. Elämä, otathan minut vielä vastaan?

 

 




Olen edelleen elossa ja aion jatkaa blogiani, henkireikääni.

Paljon on muuttunut. Entinen kotini on jäänyt, mutta minulla on muistot. Opettelen elämää pienessä kaupunkikolmiossa lasteni kanssa. Otan vastaan haasteet, surut, pettymykset, mutta myös ilon, toivon ja arjen kauneuden. Olen edelleen esteetikko, nautin sisustaa kotiani. Jatkossa tyydyn vain vähempään.
 
 





Kiitos että olet vielä siellä. Tästä alkaa matka. Elämän pituinen sellainen.
 
-Teija

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Tauko

 


Halusin vain kertoa Teille Rakkaat Lukijani että seuraavien viikkojen aikana päivitän oletettavasti blogiani harvemmin. Mutta vain väliaikaisesti.
 
Kun olen siihen valmis, niin kerron kyllä.
 
Pysykää siellä, olette tärkeitä.
 
-Teija

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Lukunurkkaus...

Edelliseen päivitykseen seurasi sittenkin jatkoa.
 
 
Olohuoneessa sitten vielä vähän pyörittelin...
 
 




... ja kuin vahingossa syntyi mukava lukunurkkaus...



 
 
 
 
Elä tätä päivää,
uneksi huomisesta,
opi eilisestä.
 
 
-Teija


Toivottelen uudet lukijani lämpimästi tervetulleeksi. :)
Sydäntä lämmittää kun joku kiinnostuu pätöisestä elostani... 

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Olohuoneessa


HUOM! Tällä postauksellani en halua missään nimessä viestittää tuleville emännille että sisustuskutsuja varten pitäisi kääntää koko mökki ylös-alaisin... ;)

...


Olen piakkoin järjestämässä ensimmäiset Living and Room -kutsut omassa kodissani. Siitä se ajatus sitten lähti... Olihan tuotteet sentään saatava kauniisti esille! :)

Olohuone ennen...



Ja pienen siirtelyn jälkeen...






 
 
Hmm... Jokin mättää. Lipastot vierekkäin ovat liikaa. Sitten taas hieman lisää siirtelyä...





 
 
Olisiko näin parempi..?
 
 
 
 
 
 




Muistatteko kun kerroin aiemmassa postauksessani saaneeni haltuun pari aarretta?
Tämä wanha samovaari on niistä toinen.
Olin ajatellut sitä ulkokäyttöön, mutta nyt se löysikin paikkansa sisältä...
Sille varmaan löytyy jatkossa vielä monia käyttötarkoituksia...


 









 
 
Näin nyt tällä erää. Mitähän seuraavaksi..?
 
-Teija