Nostetta maanantaiseen aamuun

Pienet ananaskirsikan ja paprikan taimet
odottelevat kasvariin pääsyä.

Jotenkin todella kurja maanantai -aamu. Edes nuo pienet taimet ja niiden joka aamuinen kastelu eivät vielä piristäneet. Aamukahvillakin vielä olo oli hyvin toivoton. Kunnes aivan yhtäkkiä heräsin. Sain inspiraation. Takapiha. Sen kunnostuksen aika alkaa tänään! Viime kesänä alkaneen pihaprojektimme viimeinen osa on vietävä loppuun. 
Takapihamme terassia olemme laajentaneet muutamia vuosia sitten. Tarkoituksena oli rakentaa jonkinlainen katos ja pilarikengätkin kaivettiin terassilaudoituksen alle valmiiksi pylväille. Mutta silloin uupumus iski. Vielä ei ollut aika.
Istutukset ovat päässeet rönsistymään vuosien saatossa. Rikkaruohot ja heinä ovat saaneet rehottaa. Takapiha ei ole enää oikein kiinnostanut, sen mahdollisuudet ovat jääneet käyttämättä. 
Tämän aamuinen näkymä talven jäljiltä  oli varsina ankea ja masentava.
Mutta voitteko kuvitella että minulle se tuntuukin ihanalta haasteelta. Voi pojat sitä tunnetta kun sisuksissa alkaa kuplia ideoiden siellä poukkoillessa ...
Takapihan terassin on täyttänyt
tämä hirsipöydän rumilus,
joka on kyllä iso ja joo-o  -siihen todellakin
mahtuu monta ihmistä yhtäaikaa,
 mutta koskaan en ole oppinut pöydästä
 millään muotoa tykkäämään.
Epäkäytännöllinen ja vaikka mitä...
Kesäisin se kyllä on hieman enemmän edukseen
varjoineen ja muine tykötarpeineen, mutta silti...
Emme vain löytäneet toisiamme... 
Jotain minusta myös kertoo se että kun saan idean päähäni, sen on tapahduttava tässä-heti-nyt. Minä en lukeudu niihin ihailtaviin ihmisiin, jotka etsivät, vertailevat, harkitsevat, miettivät, odottavat... Ehkä joskus minunkin pitäisi, mutta minkäs sitä luonteelleen voi. Asiat vain pitää tapahtua pian ja nähdä muutos, saada palkinto. Olen NIIN malttamamaton. Ikuinen pieni lapsi siltä osin...
Tulimme juuri ostoksilta (huom: olen aika hyvä ylipuhumaan)... Hankimme takapihalle paviljongin sekä puutarhakalusteet. Niistä on hyvä lähteä liikkeelle.
 Niin kesää odotellessa... Jäämme seuraamaan mitä tuleman pitää!

Ensimmäinen oma sitruspuuni... Pölytystä en vielä osaa.
Otetaan siis neuvot vastaan! :)


Ja poikani kukkapurkkiin tökkäämä
mandariinin siemen...



Kommentit