Eipä olisi vielä vuosi sitten tullut mieleen että julkistaisin "tuotokseni" suurelle maailmalle. Mitäpä tuosta jos yhden raihnaisen lastulevykaapin saa käyttökuntoon. So what? Mitä merkitystä?
Minulle sillä vain on, jostain kummallisesta selittämättömästä syystä. Sitä ei voi kuvailla. Sitä mielihyvän tunnetta itsestä kun jotain näkyvää osaa jättää jälkeensä, olkoonkin kuinka materiaa tahansa. Oman kättensä jälki, se vain on tärkeää. Ja eihän kenenkään pakko ole näitä pieniä vaatimattomia saavutuksiani seurata; tämäkin blogi on kuin kärpäsen kakka valtameressä, merkityksetön neulankärki bittiavaruudessa... Kirjoitan tätä pääasiassa itselleni, yritän tämän blogin avulla käsittää itseäni, työstää ja valmistella kohti uutta. Jotain mistä en vielä tiedä, mutta aavistan syvällä sisuksissani... Mutta onhan se kutkuttavan mukavaa nähdä kuinka moni on jo käynyt kurkistamassa elämääni... Vain pieni klikkaus. 1000 kävijää lähestyy jo hyvää vauhtia ja aikaa on kulunut vasta pari viikkoa. :)
Kiitän sinua, joka pääsit jo tähän saakka! :)
No menipä se syvälliseksi. Kaappien kätköistä ajatukset kumpusivat, sormet vain lipuivat näppäimistöllä...
Tässä kuitenkin kaappi, tuotokseni.
Kaapit siis saivat meillä uuden elämän. :)
Työnantaja tarjosi tänään virkistystä ruokailun ja museovierailun merkeissä. Kamera tarttui mukaan (olen jäänyt muuten kameraankin koukkuun tämän blogin myötä) ja laitan Kainuun museosta muutaman otoksen.
Minulle sillä vain on, jostain kummallisesta selittämättömästä syystä. Sitä ei voi kuvailla. Sitä mielihyvän tunnetta itsestä kun jotain näkyvää osaa jättää jälkeensä, olkoonkin kuinka materiaa tahansa. Oman kättensä jälki, se vain on tärkeää. Ja eihän kenenkään pakko ole näitä pieniä vaatimattomia saavutuksiani seurata; tämäkin blogi on kuin kärpäsen kakka valtameressä, merkityksetön neulankärki bittiavaruudessa... Kirjoitan tätä pääasiassa itselleni, yritän tämän blogin avulla käsittää itseäni, työstää ja valmistella kohti uutta. Jotain mistä en vielä tiedä, mutta aavistan syvällä sisuksissani... Mutta onhan se kutkuttavan mukavaa nähdä kuinka moni on jo käynyt kurkistamassa elämääni... Vain pieni klikkaus. 1000 kävijää lähestyy jo hyvää vauhtia ja aikaa on kulunut vasta pari viikkoa. :)
Kiitän sinua, joka pääsit jo tähän saakka! :)
No menipä se syvälliseksi. Kaappien kätköistä ajatukset kumpusivat, sormet vain lipuivat näppäimistöllä...
Tässä kuitenkin kaappi, tuotokseni.
 |
| Kaappi lähtötilanteessa |
 |
| Pienen yksinkertaisen tuunauksen jälkeen... |
Kaapit siis saivat meillä uuden elämän. :)
Työnantaja tarjosi tänään virkistystä ruokailun ja museovierailun merkeissä. Kamera tarttui mukaan (olen jäänyt muuten kameraankin koukkuun tämän blogin myötä) ja laitan Kainuun museosta muutaman otoksen.
 |
 |
| Puolangalta löytyneitä rauta-ajan kaulakoruja. |
 |
| Tuo tuoli pisti silmään. Itseltäni löytyy 4 kpl samanlaisia, yksi kuvattunakin aikaisemmassa postauksessani... |
 |
 |
| Tämä oli luonnossa noin 50cm korkea |
 |
| Taisi olla Ilmari Kiannon käsialaa... |
 |
| Näitä tuoleja uudelleen markkinoille, kiitos! :) |
Lopuksi illan tuumaileva vihreä hetki, jonka jälkeen saunaan ja nukkumaan, kohti huomista aurinkoa. Hyvää yötä, arvoisa lukija!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos, kun vierailit blogissani!