”Hyi miten törkyiset kukkapenkit”, olen ajatellut ja kävellyt sujuvasti niiden ohi muutaman vuoden ajan. Ei ole rikkaruohosormea paljon syyhyttänyt kun ei ole kiinnostanut. Mutta tänä keväänä olen alkanut taas kuikuilla välineiden ja puutarhahanskojen perään, mikä jo sekin itsessään on aika paljon. Tänään jopa innostuin kukkamaan ääreen kontilleen toviksi jos toiseksikin ja sainpa siihen härnättyä touhukkaan pikkumiehenkin. Ai että mä oon meistä nyt ylypiä! Salaa sydämeni hymyilee vähän myös ihan itsellenikin; mä oon tainnu oikiasti selättää masennuksen.
Homma palkitsee. Kukkamaa on kuin uusi, kun sen kuorii esille rikkaruohoista. Vai mitä sanot?
Tämä oli vasta alkusoittoa. Kukkapenkkiä löytyy pihasta vielä jokunen, joten ei vielä auttais rikkaruohohanskoja nakata tältä kesältä tiskiin.
Joko sinä olet päässyt vauhtiin tässä puuhassa?

Kepoisin keskiviikkoterkuin,
Teija
Siistin näköistä tuli. täytyy tunnustaa etten oo yhtään rikkaruohoa nyppinyt.
VastaaPoistaOsallistu kastehelmi arvontaan.
Hyvää viikonloppua.