Kumppanukset

Hei vaan.

 

 

 

 

Elämä täällä on pyörähtänyt jotenkin kummallisesti ihan kanitteluksi. Olen hirmuisen pahoillani, että blogini sai tällaisen uuden eläimellisen suunnan, mutta minkä sitä elämälleen mahtaa... Yrittäkää kestää. Pidän kyllä ohjakset kuitenkin enemmän tuolla sisustelun puolella, mutta nyt ei millään malta.

 

Keskiviikkona haimme uuden perheenjäsenen, Mymmelin. Mymmeli on 1 vuoden ikäinen neitokainen. Muutaman päivän ajan Haisuli ja Mymmeli saivat tehdä tuttavuutta häkin kaltereiden lävitse, mutta eilen päätimme ottaa suuren askeleen. Kaikki sujui todella hienosti ja nyt nämä karvakorvat ovat aivan ylimmät ystävykset. Vaikuttaa sille, että ratkaisu yhdistää nämä kanit oli aivan täydellinen. Yksin ei ole kenelläkään hyvä olla. ♥

 

Siitä oiva aasinsilta parisuhde -koukeroihin. Tähän meidän kummalliseen elämään.

 

Vaikkakin meille sopii nyt tämä kahden kodin ratkaisu niin onhan tässä toki omat haasteensa. Kaksi kotia on levällään koko ajan. Moni varmasti päivittelee ja siunailee tätä meidän elämää, mutta meitä se ei haittaa. Kyllä maailmaan siunailuja mahtuu. Näin tämä elämä meillä nyt vain menee. Päivä kerrallaan. Seurustellaan, ihmetellään ja katsellaan; saammeko oikeasti tämän jo pariin kertaan luovutetun suhteemme toimimaan? Paljossa ollaan jo onnistuttu kun tahto -tila on luja. Pienet vastoinkäymiset eivät taida meitä enää kaataa, mutta on meillä vielä harjoiteltavaakin. Kolme yhteistä lasta ja heidän hyvinvointinsa laittaa yrittämään. Ja sieltä se löytyy, kun vähän kaivaa. Kumppanuus. ♥

 

Rivitalokodin takapiha repsottaa suurista haaveista huolimatta. Monet keväiset ajatukseni siellä eivät ole toteutuneetkaan. Yrtti- ja kukkaruukut ovat tyhjinä. Kesän lekottelu- ja kirjanlukupaikka on korkkaamaton. Yhtään aamukahvia en ole ennättänyt vielä takapihalla nautiskelemaan. 

 

Elämää ei näkökään oikein kannata suunnitella etukäteen.

 

 

 

Nautinnollista kesäistä sunnuntaita sinne ruudun toiselle puolen.

 

Ja niin. Pitäkäähän toisistanne huolta. ♥

 

-T-