Arkikuvahaaste 1/5

Ihana Anne Villa Emmasta (klik) haastoi minutkin tähän blogeissa jo paljon kiertäneeseen arkikuva -haasteeseen. Mielelläni lähden haasteeseen mukaan, ettei elämäni vaikuttaisi liian siloitellulta. Koska sitä se ei todellakaan ole! :D
 
Arkikuvahaasteen tarkoituksena on kuvata 5 päivän ajan omaa arkea (ilman stailauksia oletan) sekä haastaa jokaisena päivänä joku bloggaaja mukaan. Päätin kuitenkin etten haasta erityisesti ketään, vaan haastan mukaan sen ken ei vielä ole tähän haasteeseen ryhtynyt! :)
Oletko sinä tämän haasteen jo saanut?
 
Aloitan oman haasteeni eilisestä.
 
Kodissamme ei todellakaan vallitse järjestys. Yleensä lelut ovat levällään ja jokin savotta jossakin nurkassa on lähes aina menossa...
 
 
...samoin imuri. Ja kaikki mahdollinen. Perheenjäsenillä on huitsin mukava tapa laskea tavarat käsistään missä se sattuu huvittamaan ja jättää ne niille sijoilleen. Entisessä elämässäni möyhäsin tästä alvariinsa, mutta nykyisin en enää niin välitä. Ja kun olen möyhäämättä, niin usein hoksaavat lopulta itse. Siis lopulta. Ja se on hyvn määrittämätön aika.
 
 
Sohvatyynyt eivät ole juuri koskaan siten kuin ne esteettisesti silmääni eniten miellyttäisivät. Toisaalta tässäkin kasassa on yllättäin sitä jotain... ;)
 
 
Papanoita löytyy sieltä ja täältä...
 
 
 
Ja itse tuholainen täältä, papanan vierestä. Sisustuslehteni kimpusta (yrittää peitellä).
Mokoma otus. ♥
 
 
 
.
 
Eilisestä sateisesta säästä huolimatta päätimme lähteä pitkän perjantain kunniaksi PIIIITkälle lenkille.
 
 
 
 
Kiersimme paikallisen Renforsin lenkin, jonka varrella on ihastuttava Karolineburgin kartano.
 
 
 
 
Sekä Kajaanin linnan rauniot.
 
 
 
 
 
Lenkin jälkeen mieli oli virkeä ja herkuttelukin taas ihan luvallista. ;)
 
Meidän nuorimmainen on sairastellut keskiviikosta alkaen, kuume nousi uudelleen viime yönä. Pääsisäissuunnitelmiin tulee siis muutoksia, mutta eipä haittaa. Meillä otetaan vastaan se mitä annetaan eikä rutista enää turhista. Onneksi on lääkettä ja rakkautta.
 
-T-
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Kommentit

  1. Arjenmakuista elämää, ja lemmikit tuovat siihen vielä oman mausteensa. Meilläkin oli aikoinaan kissa, ja välillä tuntui kuin niitä olisi kymmenen. Harmiksi jouduimme luopumaan siitä allergian vuoksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun vierailit blogissani!