Sanoista tekoihin...

 

Olen kynsille lyöty. Olen kameraton nainen. Olen opetellut kuvaamaan tyttäreni järkkärillä ja nyt sekä tyttö että kamera ovat reissussa. Olen kyllä usein kuullut että "älä enää ikinä koske kameraani", joten kai tässä on alettava hankkimaan ihan oma sellainen...

Mietin tätä Samsungin minijärkkäriä jonka mukana tulisi tablettikin...

Tapahtui tänään jotain suurempaakin. Irtisanoin itseni määräaikaisesta työsuhteestani. Sain nimittäin kutsun lähtöpisteeseen eli takaisin entiseen työhöni. Kyseessä on toki vain määräaikaisuus ja voi hyvinkin olla, että joulukuussa taas lomailen, mutta entä sitten? Niin on sitten tarkoitettu. Turha murehtia tulevaisuutta tänään, kun huomisesta ei tiedä.

Kävin vajaan vuoden mittaisella seikkailulla ja olen pian palaamassa kotiin. Kaupantekijäisinä sain kuuden viikon mittaisen kesäloman yhden viikon sijaan. Eihän tästä voi olla mitenkään tykkäämättä! :)

 Joskus vain pitää käydä katsomassa etäämpää että näkee metsän puilta. Opin vain kokemalla, kokeilemalla ja katsomalla, itse näkemällä. Työurani aikana olen usein ohjannut asiakkaitani kuuntelemaan sydäntään työssään. Työn ei tarvitse olla jokapäiväistä nautintoa, mutta jos työstä tulee aina paha mieli, on syytä toimia. Mikäli toimenpiteistä huolimatta työssään ei viihdy eikä työ palkitse, on aika nostaa kytkinä. On vain yksi elämä, sädekehiä ei tarjoilla. Rohkeasti vain kohti uusia haasteita. Kyllä elämä kantaa jos vain uskaltaa siihen luottaa.

-Teija