"Paljain jarpain"

Tämä kukkaryhmä on syntynyt lähes itsekseen.
Joskus voi antaa luonnon rakentaa omat asetelmansa

 

 

Aurinko houkuttelee pihalle ja pihakierrokselle. Aurinkotuoli ei ole oikein minua varten; jaksan olla siinä tasan viisi minuuttia kunnes tuskastun. Minut on veistetty juurmutia myöten suomalaisiin karuihin oloihin.  

 

Suihkulähdettä en jaksanut asentaa tänä kesänä.
Altaan puhdistaminen tuntuu vain jotenkin ylivoimaiselta.

 

Niin valmista ei pihalla ole koskaan että pihakierros päättyisi ilman multaa kynsien alla. Rikkaruoho  siellä, toinen täällä, paikoin siellä ja täällä. Maa on hirmuisen kuivaa ja vesiletkua on tullut pideltyä, usein ohikulkevien lapsostenkin riemuksi :)
 

 

Onko tämä daalia? Nimi ei jäänyt puutarhalla mieleen...
En ole ennen nähnyt tämän värisenä ja siksi se hyppäsi ostoksiini...

 

Päivä on humpsuteltu mekkosillaan, paljain varpain (nuorimmaiseni suusta se kääntyy "paljain jarpain"...). Hyttysöljyä on saanut läträtä litratolkulla; kaikki maailman mäkäräiset ovat kertyneet kai juuri meidän pihalle. Kesäkukkia istuttaessa ne penteleet tunkevat suuhun ja silmiin. Hävyttömiä ja röyhkeitä pieniä otuksia. 

 

Saunan hellivillä löylyillä yritän parantaa tämän mäkäräisten jälkeensä jättämän kutinan iholla. Ja kuoriutua tästä ihanasta maa-aineskerroksesta, jonka haluaisin kyllä pitää vielä tovin itselläni. Huomenna pitäisi nimittäin hypätä taas hoitajan rooliin...

 

Savusauna lämpiää ehkä juhannuksena...

 

Voi kunpa ensi kesä olisikin erilainen! Pieniä toimenpiteitä on jo kyllä tullut tehtyäkin, mutta paljastettakoon niitä sitten jos ne vastaan tulla tupsahtelevat. KUN ne vastaan tulla tupsahtelevat...

 

-Teija