Huokaus elämälle...

 
 
Juhlat ovat onnellisesti ohi.
Olen väsynyt, mutta vain ruumiiltani.
Mieleltäni olen onnellinen ja samalla surullinen siitä että lapseni on vain lainassa, ei ikuisesti siinä. Vierellä.
Esikoiseni on ottanut askeleensa kohti aikuisuutta, aloittaa tutkimusmatkansa omaan elämäänsä. Luottavaisin mielin siitä että elämä kantaa.
 
Ja elämä kantaa. Kun vain uskaltaa luottaa.







 
 
Nyt voin antaa mieleni tyyntyä, hetkeksi.
Loma alkakoon.

 

 

Kommentit

  1. Voi ihanuus mitä herkkuja! Ihanko itse kaikki taioit? Olet kyllä ollut ahkera! :)

    Ja nuo kuvat, edelleen... niiiin ihania!

    Nyt rentoutumaan ja nauttimaan juhlien jälkeisestä elämästä!

    VastaaPoista
  2. Voi mitä herkkuja pöytä vääränänsä..! :)nam!!!

    VastaaPoista
  3. :) Kiitän ja kumarran! Itse kakkuset vääntelin, ja saavutushan se on aina valmista saada kun en todellakaan ole mikään jauhopeukalo! :D

    VastaaPoista
  4. :) Kiitän ja kumarran! Itse kakkuset vääntelin, ja saavutushan se on aina valmista saada kun en todellakaan ole mikään jauhopeukalo! :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun vierailit blogissani!