Follow

tiistai 4. kesäkuuta 2013

C`est la vie...

Tulevaisuusnäkymäni muuttuu päivittäin. Koskaan ei tiedä mitä kulman takaa ilmaantuu ja vaikka välillä olo olisi hyvinkin varma ja vakaa niin toisessa hetkessä on taas aivan yhtä pihalla. Elän jotain etsikko -aikaa; etsin itseäni, rajojani. Pyöreät vuodet lähestyvät, siinä kai syy.
Päätin että annan nyt elämän viedä. Minne se vie, sitä ei kukaan tiedä tänään. Tärkeintä kai on nauttia virrasta ja kellua rentona mukana. Tulevaisuutta on turha murehtia.
Blogini henki on ollut astua muutokseen. Käsitin ettei muutosten tarvitsekaan olla mitään elämää suurempia asioita vaan kohdallani se tarkoittaakin itseni löytämistä.
C`est la vie. Se on elämää. Tässä ja nyt.
Kiitos että kuljette mukana, siellä jossain.

8 kommenttia:

  1. Ethän ole lopettamassa bloggausta?? Mä olen tähän koukussa nimittäin :)

    VastaaPoista
  2. Ei, en todellakaan! :) Henkireikäni... mutta jos ei mitään maata mullistavia muutoksia tämän bloggarin kohdalle sattuisikaan niin lukisitko silti..?

    VastaaPoista
  3. Tulevaisuudesta ei aina voi tietää, joskus on parempi vaan olla murehtimatta ja antaa asioiden edetä omalla painollaan. :) Mää ainakin lukisin sun blogias vaikkei mitään maailmoja mullistavaa sulle sattuisikaan. Täs ny itellekään koko ajan jotain tapahdu... ;)

    VastaaPoista
  4. Ihunaiset... Huoh. Pikkasen pitää tuota johdantoa vielä viilata...

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Tottakai lukisin. Tähän asti olen iltaisin rauhoittunut tämän äärelle, kun lapset nukkuu mutta itse ei vielä malta. Ihanat kuvat sisältä ja puutarhasta, niissä on sitä jotain (feng shuita?). Pääasia, että jatkat :)

    Ei ihan taas onnistunut kommentointi, minä täällä siis sählään ja poistelen kommentteja... hih.

    VastaaPoista
  7. Voih, täällä mietin ihan samanlaisia ratkaisuja ja riskin ottoja, kun vaan löytyisi uskallusta ja myös varmuutta, siitä että taloudellisesti asiat järjestyisivät ja saisi kerrankin tehdä elämästään sellaisen, mistä oikeasti nauttii, eikä vain niin että on pakko käydä töissä ja vaikka sellaisissa töissä, mistä oikeasti saisi mielihyvän tunnetta. :) Ja tämä sinun blogisi on aivan ihana!

    VastaaPoista
  8. Vivismama; mä kyllä sut tunnistan... ;) Kiitän lämmittävistä kommenteistanne. Näillä jaksaa! :)

    VastaaPoista

Kiitos, kun vierailit blogissani!